Tänään joka paikka oli aivan peilijäässä. Kun olin taluttamassa Rapsua latoon niin kirjaimellisesti roikuin ponin harjassa ja toivoin ettei se vetäisi alas syömään kun en pystynyt laittamaan vastaan ollenkaan. Kun rankasta 100:sta metristä oltiin selviydytty latoon, niin harjasin ja putsasin kaviot ja sitten asensin ohjat riimuun kiinni,laitoin kypärän päähän ja suuntasin kohti kenttää.
Kenttä ei ollut liukas mutta ei hyväkään. Siinä sitten alkukäyntien jälkeen aloin työstämään ponia käynnissä ja yritin mahdollisimman paljon käyttää painoapuja ja jalkoja. Tein pohkeenväistöjä molempiin suuntiin ja aluksi Rapsu ei oikein hoksannut ideaa, kun kuolaimia ei tosiaan ollutkaan suussa, hetki siitä eteenpäin poni alkoi jo vähän ymmärtämään ja tottelemaan painoapuja paremmin.
Alkuratsastuksessa Rapsu kiemurteli uralla ja muistutti enemmän matoa kun ponia...
Yritin myös peruuttamista. Tämä myös oli aika hankalaa alussa ja Rapsu ei oikein ymmärtänyt apuja ensiksi, kun ratsastaja (eli minä) jarrutin istunnalla ja pidin pohkeilla. Se kääntyili ja ihmetteli, mutta harjoitus tekee mestarin, eikä kaikkea tarvitsekkaan heti osata ja hoksata :)
Etsin kentältä ei niin liukkaan näköisen alueen ja pyysin jos poni haluaisi ottaa pari raviaskelta ja ensiksi vähän varovaisemmin. Ravailin puolipitkin ohjin rennosti.
Sitten luisteltiin kentältä takaisin latoon. Ohjat irti riimusta ja samalla kun Rapsu söi ruokaansa niin harjailin ja rapsuttelin sitä.
Vein ponin tarhaan jonne se jäi odottelemaan kaverinsa kanssa iltatallintekijää (eli heiniä).
Linkki tähän joulukalenterilistaan
 |
| 19. sinä ja ponikuva |
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti