RAPSUTELLEN: LUUKKU 19

maanantai 19. joulukuuta 2016

LUUKKU 19

MEIDÄN KEHITYS
Rapsu tuli meille 20.4.2015

Vähän meidän historiaa...
Ekat viikot Rapsun kanssa oli tutustumista toisiimme. Ratsastaessa poni kyllä testaili jonkun verran ja aina ratsastuksen alussa ponille piti muistutella että kuka määrää reitit ja vauhdin. Noin kuukauden jälkeen meillä alkoi käymään valmentaja kerran viikossa joka käy meitä vieläkin opettamassa.
Siinä vaiheessa alettiin treenaamaan "kunnolla" kun siinä vaiheessa oltiin jo toisillemme melko tuttuja. Alotettiin sillä että saataisiin poni herkemmäksi ja vetreämmäksi. Silloin Rapsu oli todella jäykkä myös kaulastaan että takaosastaan. Koska siltä ei ole aiemmin vaadittu melkein mitään, vaan se on viettänyt elämäänsä maastoilun ja esteiden parissa puskaillen.

Kun kokeilin Rapsun kanssa ensimmäistä pohkeenväistöä, niin poni meni vastasuuntaan mihin oltiin pyydetty ja oli ihan ihmeissään että miksi häntä vaaditaan ja mitä hänen pitäisi tehdä. Siinä vaiheessa valmentajani totesi että aloitetaan kaikki alusta ja opetellaan nämä asiat puhtaalta pöydältä. Siinä sitten hinkattiin ympyröitä, väistöjä ja muitakin liikkeitä. Siinä pikkuhiljaa se sitten alkoi sujumaan ja poni meni tosi hyviäkin pätkiä.

Ensimmäinen maastoilu yhdessä...

Ensimmäinen maastokerta oli aika mielenkiintoinen, nimittäin kun halusimme metsään niin joudutaan menemään pikkupätkä autotien vartta. Tarhat olivat kylläkin ihan sen tien vieressä, mutta sitten jos auto tulee sillä tiellä vastaan, niin joka kerta pitää yrittää paeta paikalta. Meillä oli aina maastakäsin joku kävelemässä mukana riimunnarusta taluttaen, koska muuten joka auton ohituksen aikana poni olisi jo ollut kaahaamassa kotiin.

Rapsu itseasiassa vieläkin tekee sitä, että puree kiinni, painaa pään alas ja laukkaa niin kovaa kun omista tikkujaloistaan vain pääsee sinne minne hän itse haluaa. Siinä vaiheessa poni on jo saanut kaiken vallan ja itse yrität vain epätoivoisesti hyssytellä sitä ja tehdä puolipidätteitä mitä poni ei tunne edes suuhunsa asti. Siinä kohtaan vain itse yrität keskittyä siihen että pysyisit selässä. Metsässä tämä on aivan hirveää kun omat jalat on ison pullamahan reunoilla ja kolisevat joka ikiseen puuhun minkä välistä poni luikkii. Rapsu on tehnyt tämä monta kertaa ja jokaisen kerran jälkeen polvet ja koko jalka olleet vähän hellänä tärähtelyistä ja iskuista.

Vuoden 2015 lopussa ponille tuli joku ihmeellinen mahakipu ja silloin se yritti purra ja potkia melkein koko ajan. Se sai vähän lääkettä joka helpotti sen oloaan ja silloin sillä pystyi jo tehdä pieniä kävelylenkkejä.

Kun ponin elämä taas hymyili niin alettiin taas treenailemaan sen selkää parempaan kuntoon kun siinä vaiheessa se jumittuikin todella helposti. Kaula alkoi jo pikkuhiljaa vertymään ja takajalat alettiin saamaan jo alle paremmin.

Miten nyt menee...

Tällä hetkellä Rapsu liikkuu parhaiten mitä se on koskaan ennen liikkunut. Poni pysyy muodossa ja peräänannossa melkein kokoajan, kun sitä vain jaksaisi koota ja herkistellä. Nykyään Rapsu kaatuu helposti sisäpohkeen päälle ja painaa pään liian alas. Mutta ny se tottelee istuntaa ja painoapuja tosi hyvin. En olisi vielä vuosi sitten uskonut että Rapsu menisi näin kauniisti ja ihanan herkästi, omahaluisesti eteenpäin.

Kentällä jos Rapsulla tulee hänen omasta mielestään tylsää niin sitten siitä tulee oikea mato, kun ei enään kiinnostaisi tehdä mitään. Siksi me käydään ainakin kaksi tai kolme kertaa viikossa maastossa, että poni jaksaisi keskittyä kunnolla sitten kentällä. Myös joka toinen viikko meillä on estevalmennus JRS:llä josta Rapsu on extra innoissaan ja niistä sille tulee enemmän motivaatiota kentällä pyörimiseen.

Aina maneesille tultaessa Rapsun pitää tehdä näyttävä sisääntulo, nimittäin kun sitä pelottaa ja kun se on innoissaan, niin se ei tiedä millä jalalla olisi maassa ja millä vuorostaan ilmassa.
Rapsua on kehuttu lukuisat kerrat että kuinka hyvä hyppääjä se on, se kieltää tosi harvoin ja pukittelee sitäkin harvemmin. (jos ilopukkeja ei lasketa)

Entä maastoilu nyt...

Maasto menee nyt ongelmitta, lukuunottamatta pimeän säpsymisiä ja perus tammailua. Mutta isot traktorit, bussit, rekat, sauvakäveliät ja mopot ovat edelleen jännittäviä, mutta nykyään Rapsu pelästyessään tekee selän notkautuksen ja pari peruutusaskelta. Yllättäen, kun Rooman vuokraaja tulee meitä vastaan sen mopollaan, niin Rapsu ei sano siitä mitään, mutta jos tuntematon tulee mopolla vastaan niin se kyllä pistää pelottamaan.

Minulla ei sitten ole mitään kunnon vertauskuvia,
kännykässäni on muisti täynnä, niin en saa paljon uusia kuvia otettua,
niin saatte nyt enemmän vanhempia kuvia :)

Tässä parit kehityskuvat meidän menosta: