Metsään...

Päästiin pitkästä aikaa oikein kunnon maastoon, kun ollaan puoli vuotta kävelty hiekkateitä, niin Rapsu oli niin iloinen, kun pääsi vihdoin kunnon ryteikköön, ojien yli hyppäämään, uusien reittejen etsimistä=rypeämistä umpimetsässä, ja kiemurtelemaan puiden väleistä.

Heti kun olimme varustaneet ponin niin lähdettiin kohti metsää, pienen asfalttikävelytien ja hiekkateiden kautta. Kun olimme päässeet kävelytiellä sijaitsevan ylämäen kiivettyä ylös, niin vastaan tuli mopo, ja entisistä moponkohtaamisista päätellen olin varma että se poni pelästyy sitä ja poistuu paikalta välittömästi, mutta onneksi se kävelytie oli niin leveä ja tien pientareella oli muodostunut "polku" joka vaikutti siltä että monetkin hevoset oli käyttänyt sitä "polkua" niin kun mopo tuli kohdalle, niin poni piti päätä ylhäällä ja vähän niinkuin pudotti selkänsä alemmas, toisin sanoen notkautti selkänsä.

Jatkettiin sitten matkaa ja vastaan tuli aika paljon katupyöräilijöitä ja juoksioita, mutta poni on tottunut niin hyvin pyöriin, koska pikkuveljeni kulkee aina meillä maastossa edellä pyöränsä kanssa. 

Päädyttiin sitten hiekkatielle josta pääsemme vähän ajan päästä metsäpolulle. 

Metsässä lähdettiin "pääpolkua" eli vähän leveämpää polkua eteenpäin, ja kun tuli T-risteys, niin käännyttiin oikealle, mentiin tukkien ylitse yms. Sitten kun tuli taas risteys, niin käännyttiin taas oikealle ja päädyttiin pellon viereiselle polulle ja mentiin sitä suoraan. Meillä ei siis ollut mitään hajua että mitä polkuja siellä on, mutta sinne mentiin vain rypeämään. Ja kun peltopolku loppui, niin jatkettiin eteenpäin, peuransyöttöpaikan ohi, luultiin että yhtä polkua pitkin olisi päässyt takaisin tielle, mutta ei sieltä päässytkään, tehtiin U -käännös ja lähdettiin samaa peltotietä takaisin. 

Yhdessä kohdassa me huomattiin, että tulomatkalla oltiin kierretty yhtä toista polkua pitkin kahden kapeiden puiden vierestä, mutta Rapsu seuraa äitiä, kun hailaivaa ja kun äiti tietenkin mahtui kävellen niiden puiden välistä, Rapsukin mahtui just ja just siitä luikahtamaan välistä, mutta minun omat jalkani ei ponin vieressä mahtuneet ja Rapsulle tuli paniikki, kun äiti meni vähän kauemmas, niin Rapsu rykäisi siitä läpi ja minun omat jalkani olivat puristuksissa ponin ja kahden puun välissä, ja kun Rapsu vielä oikei meni vauhdilla siitä läpi, niin se vähän sattui ja myöhemmin kun katsoin jalkojani, niin minulla oli jaloissa ihan kivat naarmut. Ja kun minulla oli puoliksi jo umpeutnut reikä jalassani jo ennestään, niin siihen särki vielä maastoilun jälkeenkin.

Meillä käyntimaasto kesti 2h 17min ja 8.98 km.

Lopulta sitten päästiin takaisin hiekkatielle josta pääsisimme takaisin taallille. Loppumatka meni hyvin ja onneksi ei eksytty metsään, kun pysyteltiin lähellä sitä peltoa. 

Ja viimein Rapsu pääsi sitten laitumelle oman laumansa luokse.

  

Metsässä ei tullut hirveän hyviä kuvia.

       

Tallillemme on tullut peilit ja kun käytiin Rapsun kanssa ihmettelemässä, niin poni ei malttanut lähteäkkään, kun vain halusi peilailla itseään.

                                                                     <3