Temppuja

Olen opettanut Rapsulle pari temppua ja tässä postauksessa aijon kertoa, että miten minä opetin ne ponille, ja aijon myös kertoa pari vinkkiä temppuihin liittyen.

Temput mitä Rapsu osaa:
Hymyileminen
Pusun antaminen
Kuopiminen/etujalannosto
Kaulavenytykset
"Kutita" (vielä opetuksessa)

Rapsulla uusien temppujen opettelussa on kestänyt n. 3-7 päivää, jos olen treenannut sitä ahkerasti.

Opetin ponille etujalannoston/kuopimisen, mutta aina kun Rapsu halusi namia, niin se alkoi kuopimaan ja satulavyön kiristämisen yhteydessä poni on alkanut kuopimaan enemmän, mitä se on ennen kuopinut. Sen takia yritän "unohduttaa" ponille tämän tempun, kun tämä ei sillä toiminutkaan.

Rapsun taitojen ylläpitämiseksi kertaan n.joka toinen päivä temppuja mitä poni osaa, ettei nämä temput unohtuisi siltä.

Ensin kun alat opettamaan ponillesi/hevosellesi mitään, niin mieti että alkaako ponisi käyttämään sitä taitoa hyväkseen, esim. jos olet opettanut hepallesi pystyynnousemisen käskystä, niin silloin kun poni haluaa namia, niin se hyppää pystyyn. Tietenkään kaikki ei sitä tee, se on kaikkien oma asia, että mitä ponilleen opettaa, mutta tämä on vain oma suositukseni.

Rapsu on varsinkin semmoinen että se tekee mitävain saadakseen namin. Esim. kun olen opettanut Rapsulle pusun antamisen, niin välillä kun seison vain sen edessä, niin poni alkaa antamaan pusuja. Pusujen antaminen ei kyllä minua haittaa, mutta jos hevonen hyppää pystyyn edessäsi, niin se ei olisi hirveän kivaa.

Teen Rapsun kanssa silloin tällöin kaulavenytyksiä, sen takia myöskin, että kaula pysyy vetreänä, ja myös teen selänvenytyksiä ponin kanssa.

Aijon kertoa vinkit kuvien kera, että niistä saisi edes jotain tolkkua.



 Pusun antamisen opetin Rapsulle siten, että otin  molempiin käsiini porkkananpalat ja laitoin  käteni omien poskieni molemmille puolille, eli    pääni oli käsieni välissä ja varsinkin jos poni tykkää paljon nameista ja haistaa ne hyvin, niin tämän ei pitäisi olla kauhean vaikeaa. Kun poni haistaa, että molemmissa käsissäni on nami ja ei osaa päättää, että kummasta kädestä sen ottaisi ja kun poni vaihtelee puolta ja jää vähäksikin ajaksi keskelle kasvojani, niin annan palkkion. Tätä jatkan sen aikaa, että voit jättää toisen käden pois ja jatkaa tätä samaa, voi myös välillä maiskuttaa suulla, että ponin kiinnostus taas herää.

Hymyilyn Rapsu oppi siten, että kun otin porkkananpalan käteen ja vähän niinkuin "tökin" sen ylähuulta (tai kehotin sitä nostamaan sitä) sillä porkkananpalalla ja silloin se jo vähän nostaa ylähuultansa ja jos ei halua käyttää porkkanaa niin voi myös "tökkiä" sormellakin. Tämäkin temppu vie aikansa ja jotkut hevoset hiffaa tämän asian nopeemmin kun toiset. Ponille voi myös antaa käskyn esim "hymyile" tai "irvistä".




















Kaulavenytykset ja selänvenytykset on että hyödyllistä ja hauskaa hevoselle. Varsinkin jos pyytää ponia laittamaan päänsä etujalkojensa väliin, niin se venyttää selkää hyvin. Ja niinkuin kuvassa näkyykin, että Rapsun selkä venyy oikein kunnolla.







Kaulavenytykset venyttää
yllätys yllätys kaulaa ja tämä harjoitus kannattaa tehdä molemmille puolille.

                                                                           






                                                                                    <3

Metsään...

Päästiin pitkästä aikaa oikein kunnon maastoon, kun ollaan puoli vuotta kävelty hiekkateitä, niin Rapsu oli niin iloinen, kun pääsi vihdoin kunnon ryteikköön, ojien yli hyppäämään, uusien reittejen etsimistä=rypeämistä umpimetsässä, ja kiemurtelemaan puiden väleistä.

Heti kun olimme varustaneet ponin niin lähdettiin kohti metsää, pienen asfalttikävelytien ja hiekkateiden kautta. Kun olimme päässeet kävelytiellä sijaitsevan ylämäen kiivettyä ylös, niin vastaan tuli mopo, ja entisistä moponkohtaamisista päätellen olin varma että se poni pelästyy sitä ja poistuu paikalta välittömästi, mutta onneksi se kävelytie oli niin leveä ja tien pientareella oli muodostunut "polku" joka vaikutti siltä että monetkin hevoset oli käyttänyt sitä "polkua" niin kun mopo tuli kohdalle, niin poni piti päätä ylhäällä ja vähän niinkuin pudotti selkänsä alemmas, toisin sanoen notkautti selkänsä.

Jatkettiin sitten matkaa ja vastaan tuli aika paljon katupyöräilijöitä ja juoksioita, mutta poni on tottunut niin hyvin pyöriin, koska pikkuveljeni kulkee aina meillä maastossa edellä pyöränsä kanssa. 

Päädyttiin sitten hiekkatielle josta pääsemme vähän ajan päästä metsäpolulle. 

Metsässä lähdettiin "pääpolkua" eli vähän leveämpää polkua eteenpäin, ja kun tuli T-risteys, niin käännyttiin oikealle, mentiin tukkien ylitse yms. Sitten kun tuli taas risteys, niin käännyttiin taas oikealle ja päädyttiin pellon viereiselle polulle ja mentiin sitä suoraan. Meillä ei siis ollut mitään hajua että mitä polkuja siellä on, mutta sinne mentiin vain rypeämään. Ja kun peltopolku loppui, niin jatkettiin eteenpäin, peuransyöttöpaikan ohi, luultiin että yhtä polkua pitkin olisi päässyt takaisin tielle, mutta ei sieltä päässytkään, tehtiin U -käännös ja lähdettiin samaa peltotietä takaisin. 

Yhdessä kohdassa me huomattiin, että tulomatkalla oltiin kierretty yhtä toista polkua pitkin kahden kapeiden puiden vierestä, mutta Rapsu seuraa äitiä, kun hailaivaa ja kun äiti tietenkin mahtui kävellen niiden puiden välistä, Rapsukin mahtui just ja just siitä luikahtamaan välistä, mutta minun omat jalkani ei ponin vieressä mahtuneet ja Rapsulle tuli paniikki, kun äiti meni vähän kauemmas, niin Rapsu rykäisi siitä läpi ja minun omat jalkani olivat puristuksissa ponin ja kahden puun välissä, ja kun Rapsu vielä oikei meni vauhdilla siitä läpi, niin se vähän sattui ja myöhemmin kun katsoin jalkojani, niin minulla oli jaloissa ihan kivat naarmut. Ja kun minulla oli puoliksi jo umpeutnut reikä jalassani jo ennestään, niin siihen särki vielä maastoilun jälkeenkin.

Meillä käyntimaasto kesti 2h 17min ja 8.98 km.

Lopulta sitten päästiin takaisin hiekkatielle josta pääsisimme takaisin taallille. Loppumatka meni hyvin ja onneksi ei eksytty metsään, kun pysyteltiin lähellä sitä peltoa. 

Ja viimein Rapsu pääsi sitten laitumelle oman laumansa luokse.

  

Metsässä ei tullut hirveän hyviä kuvia.

       

Tallillemme on tullut peilit ja kun käytiin Rapsun kanssa ihmettelemässä, niin poni ei malttanut lähteäkkään, kun vain halusi peilailla itseään.

                                                                     <3